”Hyvä on nallen olla” ajattelin, kun samalla korviini kantautui Maaningan Korkeakosken kuohujen solina. En ollut ennen nähnyt vastaavaa veden pauhuntaa. Tassuni siirtyi lähemmäs hunajapurkkia ja samalla mietiskelin mielessäni – ”Ei minulla ole kiirettä. Istumpa hetkeksi kiven nokalle ja vilvoittelen tassujani”. Hunajan tuoksu kantautui kuonooni ja muistin, että luonto kuuluu kaikille. Haluankin kertoa sinulle ystäväni seikkailuistani Kuopio-Tahko lähialueen mukavissa luontokohteissa. Ensimmäisenä seikkailupäivänäni päätin ensitöikseni tallustella katsomaan Korkeakosken kuohuja Maaningalle. Maaninka sijaitsee noin 75 kilometrin päässä Tahkovuorelta. Vaikka matka voi aluksi tuntua pitkältä, on Korkeakoski silti ehdottomasti näkemisenarvoinen paikka ihan jokaiselle tallustajalle (erityisesti näin keväisin, jolloin koski kuohuu ja kohisee iloisesti).
Sain mukavalla retkelläni selville, että Korkeakoski on myös Suomen korkein, vapaana virtaava, koski. Tuumasinkin koskea ihaillessani, että ”Sinulla se on mahdottoman paljon korkeutta”. Koski vastasi minulle iloisesti takaisin ja pärskäytti sitten vettä läheisille kiville. Sen jälkeen vesi jatkoi onnellista virtaamistaan kohti läheistä Maaninkajärveä. Retkeni lomassa minulle tuli hieman nälkä. Nallen mahani alkoi murista ja tuumasin, että oli ilmiselvästi eväiden syömisen aika. Repustani napsin äitinallen tekemiä herkullisia eväitä ja nautiskelin samalla kauniin kevätauringon lämmittävistä säteistä. Kuononpäässäni tunsin, että luonto oli läsnä kaikkialla ympärilläni, ja että tämä paikka oli hyvä nallen olla. Tänne olisi hienoa tulla uudestaan myös isänallen, äitinallen sekä ystävien kanssa. Samalla mukaan voisi ottaa runsaan eväskorin täynnä herkkuja, ja viipyä paikalla pidemmänkin aikaa.
